Pieni seminaarisali hiljenee, kun puhuja astuu lavalle. Ensimmäinen esiintyjä on asiantuntija, joka lukee paperista monotonisesti – osa yleisöstä vilkuilee jo puhelimiaan. Hänen jälkeensä puheenvuoron saa toinen henkilö, joka ei ehkä ole yhtä akateemisesti ansioitunut, mutta jonka olemus huokuu varmuutta ja lämpöä. Tämä puhuja aloittaa kysymyksellä, naurahtaa rennosti omaan kommellukseensa ja katsoo yleisöä silmiin. Tunnelma muuttuu kuin taikaiskusta: kuulijat suoristavat selkänsä ja keskittyvät.

Mikä erotti nämä kaksi esiintyjää? Yksinkertaisesti sanottuna – karisma ja läsnäolo.

Karismaattisesta puhujasta käytetään joskus termiä “valovoimainen”. Karisma on hieman mystinen ominaisuus, jossa yhdistyy puhujan persoona, esiintymistyyli ja kyky vetää yleisön huomio puoleensa.

Tutkija Tuomo Takalan mukaan karisma viittaa harvinaiseen luonteenpiirteeseen: yhdistelmään erityistä viehätysvoimaa ja “magneettista” persoonaa tai ulkonäköä, johon liittyy synnynnäisen vakuuttava tapa olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Karismaattisella henkilöllä on siis poikkeuksellinen kyky vaikuttaa muihin – hän vetää helposti huomiota ja ihailua puoleensa.

Usein puhutaan “synnynnäisestä” karismasta, mutta hyvä uutinen on, että esiintymistaitoja ja -varmuutta voi kehittää, jolloin karismakin pääsee paremmin esiin. Harva meistä on luonnostaan kuin suoraan presidentinlinnasta; jopa kokeneet poliitikot ja näyttelijät ovat harjoitelleet esiintymistään vuosien ajan.

Miksi karisma on tärkeää viestin perillemenon kannalta?

Kuvittele kuuntelevasi puhujaa, joka vaikuttaa itsekin epävarmalta sanomastaan – uskottaisitko hänen viestiään? Todennäköisesti et kovin vahvasti. Karismaattinen esiintyjä sen sijaan herättää luottamusta. Hän välittää tunnetta ja uskottavuutta samalla kun puhuu asiasta. Itse asiassa tutkimuksissa on havaittu, että viestin vaikutuksesta vain noin 7 % tulee sanoista itsestään – loput välittyvät äänensävyn, ilmeiden ja eleiden kautta. Vaikka tuo kuuluisa “7–38–55-sääntö” (7 % sanat, 38 % ääni, 55 % kehonkieli) ei olekaan aivan koko totuus kaikissa tilanteissa, se alleviivaa tärkeää seikkaa: miten sanot on usein tärkeämpää kuin mitä sanot. Karismaattinen puhuja osaa hyödyntää äänenvoimakkuutta, rytmiä ja katsekontaktia tehokeinoina, jotka saavat jokaisen sanan painumaan syvemmälle kuulijan mieleen.

Karismaan liittyy vahvasti myös tunneyhteyden luominen. Karismaattinen esiintyjä saa yleisönsä tuntemaan, että juuri he ovat tärkeitä ja että puhuja on “yksi meistä”. Tämä voi tapahtua pienillä eleillä: hymy oikeassa kohdassa, yleisön reaktioihin reagointi tai vaikkapa aidon oloinen tunnustus jännityksestä – inhimillisyys lisää karismaa. Karisman ei tarvitse tarkoittaa äänekästä tai päällekäyvää show’ta; hiljainen, rauhallinen puhuja voi olla yhtä lailla karismaattinen, jos hänen läsnäolonsa on vahvaa ja sanansa painokkaita.

Asiantuntijakommenttina voi todeta, että karisma on osin mystinen ilmiö, mutta sen vaikutus on todellinen. Klassisen sosiologin Max Weberin mukaan karisma on nimenomaan tunteen asia, jota ei voi järjellä selittää. Karismaattinen johtaja – tai puhuja – toimii ikään kuin “lämpimänä keulakuvana”, johon yleisö voi samaistua, ja siten luottamus häneen syntyy tunnepohjalta.

Käytännössä tämä näkyy niin, että karismaattisen puhujan viesti menee perille silloinkin, kun se on haastava tai uutta – ihmiset ovat valmiimpia kuuntelemaan ja omaksumaan viestin, kun he tuntevat yhteyttä puhujaan.

Mutta entä jos et koe itseäsi luontaisesti karismaattiseksi?

Ei huolta – karismaa voi kehittää. Usein kyse on esiintymisvarmuuden kasvattamisesta ja omien vahvuuksien löytämisestä. Haaga-Helian lehtori Hanna Tattari kirjoittaa, että ihailemme karismaattisia esiintyjiä ja pidämme heitä joskus synnynnäisinä lahjakkuuksina, “Näin kuitenkaan harvoin on.”

Kokemus tuo varmuutta: esimerkiksi moni ammattiesiintyjä kertoo, että esiintymisjännitys helpotti vasta toistojen myötä, kun rutiinia ja itseluottamusta kertyi. Tärkeää on myös muistaa, että karisma ei ole yhtä kuin täydellisyys – päinvastoin, pieni haavoittuvuus ja inhimillisyys voi tehdä puhujasta karismaattisemman, koska yleisö näkee hänessä jotain aitoa.

Nonverbaalinen viestintä on karisman ytimessä. Esimerkiksi kehonkielellä voi “huutaa” kovempaa kuin sanoilla: ryhdikäs asento ja avoimet eleet viestivät varmuutta, kun taas katseen pakoilu ja sulkeutunut olemus nakertavat uskottavuutta. On tutkittu, että jo lyhyet muutokset kehonkielessä voivat vaikuttaa puhujan omaan mielentilaan – kuuluisa esimerkki on sosiaalipsykologi Amy Cuddyn “power pose” -tutkimus, jossa voimakas, avoin asento ennen tärkeää esiintymistä lisäsi itsevarmuutta (vaikkakin tutkimuksen toistettavuudesta on kiistelty.

Oleellista on, että puhuja itse uskoo asiansa ja uskaltaa näyttää tunteensa – se tarttuu yleisöön. Sanotaanhan, että innostus tarttuu. Karismaattinen puhuja innostuu itse aiheestaan ja näin sytyttää myös kuulijoiden innon.

Karisma ja viestin perillemeno näkyvät käytännössä vaikkapa työelämässä siten, että karismaattiset johtajat saavat joukot puhaltamaan yhteen hiileen. He osaavat viestiä yrityksen visiosta tavalla, joka herättää työntekijöissä tunteen merkityksellisyydestä.

Esimerkkinä voidaan mainita, että Gallupin tutkimusten mukaan erittäin sitoutuneet – voidaan sanoa myös “inspiroituneet” – työntekijät ovat 21 % tuottavampia kuin muut. Karismaattisella viestinnällä johtaja voi parantaa juuri tuota sitoutumista: ihmiset ymmärtävät ja sisäistävät paremmin yhteisen päämäärän.

Toisaalta karisman varjopuolikin on tunnistettava – erittäin karismaattinen puhuja voi joskus saada ihmiset mukaan heikompiinkin ideoihin pelkällä tunnekuohulla. Siksi sisältöä ja karismaa tarvitaan molempia. Parhaassa tapauksessa ne yhdistyvät: vakuuttava data ja tarinat kerrotaan innostuneesti, ihmisiä kunnioittaen.

Miten omaa karismaa voi kehittää?

Ensinnäkin tuntemalla itsensä: mikä on oma tyyli, omat vahvuudet? Joku on luonteva tarinankertoja, toinen loistaa pienryhmäkeskusteluissa, kolmas hurmaa huumorilla. Harjoittelu on avainasemassa – esimerkiksi peilin edessä puhuminen tai esityksen videoiminen ja takaisin katsominen voivat paljastaa kehonkielen viestejä, joihin et muuten kiinnittäisi huomiota.

Myös palautteen pyytäminen on kullanarvoista: kollega tai ystävä voi kertoa, missä kohtaa olit vakuuttava ja missä ehkä pitkästytit. Usein olemme itse itseämme kovempia kriitikoita, joten ulkopuolinen kannustus voi auttaa huomaamaan oman esiintymisen hyvät puolet. Karisma ei kehity väkisin puristamalla, vaan löydät sen, kun uskallat olla oma itsesi ja nauttia esiintymisestä.

On hyvä muistaa, että karismaattinen viestintä ei tarkoita pelkkää suurta show’ta tai päälle liimattua innostusta. Aito vuorovaikutus, kuuntelu ja toisten huomioiminen ovat vähintään yhtä tärkeitä.

Karisma on dialogia.

Paras puhuja on usein myös hyvä kuuntelija – hän aistii yleisön tunnelman ja muokkaa viestiään sen mukaan lennosta. Karismaattisesta vuorovaikutuksesta syntyy tunne, että olemme yhdessä kokemassa jotakin merkityksellistä. Silloin viesti ei vain mene perille – se jää elämään.