Eräs kuuluisa puhuja – entinen pääministeri Alexander Stubb – tunnetaan siitä, että hänen puheissaan on aina kolme pääpointtia. Kun Stubb aloittaa puheensa, hän saattaa sanoa: “Aion tänään puhua teille kolmesta asiasta…” ja lopuksi hän kertaa samat kolme pointtia. Tämä yksinkertainen kaava on osoittautunut erittäin toimivaksi. Miksi?

Koska kolmen sääntö on retoriikan klassikko: ihmiset muistavat kolmen sarjoja paremmin kuin pitkiä listoja. Kolme on tarpeeksi vähän pakottaakseen tiivistämään olennaisen, mutta tarpeeksi paljon antaakseen sisältöä. Stubbin esimerkki on mainio aloitus puheen rakenteen pohtimiseen.

Puheen rakenne on kuin talon pohjapiirros – ilman sitä kokonaisuus hajoaa sekavaksi. Hyvin rakennettu puhe etenee loogisesti ja pitää kuulijan matkassa alusta loppuun. Klassinen malli on yksinkertainen: alku, keskikohta, loppu. Alku herättää huomion, keskiosa käy läpi pääasiat, ja lopussa tehdään yhteenveto ja mahdollinen kutsu toimintaan. Tämä kuulostaa itsestään selvältä, mutta yllättävän moni puhe kärsii rakenteen puutteesta: aloitetaan jaarittelemalla, rönsyillään sivupoluille ja lopetetaan ikään kuin vahingossa, kun aika loppuu. Kuulijalle tällainen kokemus on turhauttava – punainen lanka katoaa.

Draaman kaari

Dramaturgia puolestaan viittaa puheen “tarinalliseen” puoleen. Siihen, miten puhe on rytmitetty ja miten jännite rakentuu ja laukeaa. Jokainen hyvä puhe sisältää jonkinlaisen draaman kaaren, olipa se sitten pieni tai suuri. Esimerkiksi motivaatio- tai juhlapuheessa draaman kaari voi alkaa ongelmasta tai haasteesta, kehittyä kohti käännekohtaa ja huipentua inspiroivaan ratkaisuun tai opetukseen. Asiapitoisemmassa esityksessäkin voi hyödyntää dramaturgiaa: esittää aluksi kysymyksen tai mysteerin, purkaa sitä osissa ja lopussa paljastaa “ratkaisun” eli johtopäätöksen. Dramaturgia pitää yleisön kiinnostuksen yllä – se luo janan, jota pitkin kuulija kulkee yhdessä puhujan kanssa.

Hyvä rakenne auttaa sekä kuulijaa että puhujaa. Kuulijan on helpompi seurata selkeästi jäsenneltyä esitystä. Puhuja puolestaan hyötyy rakenteesta pitääkseen punaisen langan mielessään. Monet esiintymiskouluttajat neuvovat: kirjoita ylös puheesi keskeiset osat ja varmista, että jokainen osa tukee ydinsanomaasi. Jos löydät osan, joka ei tunnu liittyvän kokonaisuuteen, harkitse sen karsimista.

Vähemmän on enemmän – mieluummin muutama vahva pointti kuin tusina heikkoa. Kuten mainittua, Stubbin kolme pointtia -malli pakottaa rajaamaan olennaiseen, eikä yleisöäkään kuormiteta liialla informaatiolla.

Puheen rakennekaavat

Eri tarkoituksiin on kehitetty myös omia rakennekaavoja. Markkinoinnin puolella tunnetaan AIDA-malli: Attention, Interest, Desire, Action – huomion herättäminen, mielenkiinnon kasvattaminen, halun herättäminen ja lopuksi toimintaan kehottaminen. Tämä on tehokas kaava esimerkiksi myyntipuheessa.

Toisissa yhteyksissä voidaan käyttää ongelmanratkaisumallia: esitellään ongelma, esitetään ratkaisut, käsitellään mahdolliset vastaväitteet ja lopuksi vedotaan toimintaan. Draamallisemmissa esityksissä taas ANSVA-malli on tunnettu: Attention, Need, Solution, Vision, Action – ensin huomio, sitten tarve (miksi aihe on tärkeä), ratkaisu (mitä ehdotat), visio (miltä näyttää kun ratkaisu on toteutettu) ja toimintaan kutsu.

Malli kuin malli, tärkeintä on, että puheessa ON jokin tietoinen rakenne.

Ratkaisevat 30 sekuntia

Alun merkitys on korostunut. Usein sanotaan, että ratkaisevat 30 sekuntia tapahtuvat puheen alussa – silloin kuulija päättää, kiinnostaako häntä. Siksi kannattaa panostaa koukkuun: se voi olla yllättävä fakta, provosoiva kysymys, hyvin lyhyt tarina tai vaikkapa tilannekuvaus.

Esimerkki koukusta:

“Tiesittekö, että yli 70 % muutoksista epäonnistuu henkilöstön heikon motivaation takia? Ajattele, jos voisimme kääntää tuon luvun päälaelleen.”

Tuossa kuulija heti tietää, mistä puheessa on kyse ja miksi sen kuunteleminen kannattaa. Alun tehtävä on myös esitellä puheen teema ja antaa kuulijalle kartta: “Tässä puheessa käymme läpi kolme keskeistä asiaa…” kuten Stubb tekee, tai muu vastaava sillanrakennus.

Välissä on puheen pihvi

Keskiosa on puheen liha. Siellä esität argumenttisi, tarinasi tai faktasi – sen, mitä varten puhe pidetään. Jotta keskikohta ei olisi pelkkä tasapaksu infopläjäys, hyvä niksi on rytmittää sitä alaotsikoilla tai väitteillä. Jokaisen kohdan alussa voi esimerkiksi todeta ytimekkäästi pointin (ikään kuin väliotsikko) ja sitten perustella sen. Näin kuulija pysyy kärryillä, että nyt tuli yksi ajatus päätökseen ja seuraavaksi tulee toinen.

Myös toisto on retorinen keino: jos haluat jonkin tärkeän asian jäävän mieleen, sano se eri sanoin pari kertaa puheen aikana. Metapuhe, eli puhe puheesta, voi myös selkeyttää: “Olen nyt käsitellyt riskit, seuraavaksi siirryn ratkaisuihin” – tämä auttaa kuulijaa jäsentämään kuulemaansa. Vältä kuitenkin ylijäsentelyä, ettei esitys ala muistuttaa luentomonologia (ellet nimenomaan pidä luentoa).

Muistamme parhaiten alun ja lopun – ja lopun vielä hieman paremmin.

Lopetus kruunaa puheen. Yllättävän moni jättää lopetuksen heitteille ja vain toteaa “Siinäpä se, kiitos” hätäisesti. Tehokas lopetus tekee vaikutuksen ja saa viestin soimaan mielessä vielä tilaisuuden jälkeen. Hyvä lopetus toistaa ydinsanoman – esimerkiksi muistuttaa niistä kuuluisista kolmesta pointista vielä kerran.

Se voi myös sisältää tunteikkaan loppuhuipennuksen: tarinan päätöksen, iskevän sitaatin tai haasteen kuulijoille. Motivaatio- ja myyntipuheissa lopetukseen kuuluu usein CTA (Call to Action): selkeä kehotus, mitä halutaan kuulijoiden tekevän (osto, ilmoittautuminen, päätöksenteko, itsereflektointi tms).

Jos puheesi tarkoitus on inspiroida, lopeta inspiroivasti. Jos tarkoitus on informoida, kerro lopussa pähkinänkuoressa, mitä tietoa kuulija nyt sai ja miksi se on tärkeää. Kyky lopettaa vahvasti erottaa usein kokeneen puhujan aloittelijasta. On sanonta: “Muistamme parhaiten alun ja lopun – ja lopun vielä hieman paremmin.”

Dramaturgisia tehokeinoja

Dramaturgian keinoja puheessa ovat mm. jännitteen nostatus ja vapautus. Esimerkiksi tarinankerronta: aloitat puheesi kertomalla haastavasta tilanteesta, jätät tarinan hetkeksi tauolle keskivaiheilla ja palaat siihen lopussa ratkaisten tilanteen. Tämä pitää kuulijan uteliaana (“Miten siinä kävi?”) ja antaa rakenteen. Toinen keino on huumorin ja vakavuuden vaihtelu: pieni kevennys rankan asian jälkeen toimii kuin hengähdystaukona ja pitää tunnelman tasapainossa. Dramaturgiaan kuuluu myös tempovaihtelu: joskus puhu hitaasti ja painokkaasti (kun sanot jotain tärkeää tai haluat synnyttää vakavan tunnelman), toisinaan nopeuta ja innostu (kun haluat energisoida). Tämä on vähän kuin musiikissa – monotoninen puheääni puuduttaa, mutta dynamiikka herättää tunteita.

Pidä mielessä myös kohdeyleisö dramaturgian kannalta: esimerkiksi suomalainen bisnesyleisö arvostaa usein pientä itseironista huumoria ja suoraa puhetta, kun taas toisen kulttuurin yleisö saattaa odottaa muodollisempaa esiintymistä. Draaman kaari voidaan rakentaa kulttuurille sopivaksi – vaikkapa japanilaisessa esityksessä voi olla kohteliasta aloittaa hyvin hillitysti ja antaa intohimon nousta vasta lopussa, kun taas amerikkalaisessa tilaisuudessa saatetaan aloittaa fanfaarilla. Tunnista nämä odotukset ja rakenna puheesi sen mukaan, kuitenkaan unohtamatta omaa persoonaasi.

Kerron pienen anekdootin:

Olin kerran kouluttamassa erästä johtajaa, joka valmistautui tärkeään puheeseen organisaatiomuutoksesta. Hänellä oli asia hallussa, mutta puhe luonnoksena oli tasapaksu ja listamainen. Kysyimme häneltä, oliko muutoksessa jokin käännekohta tarinan tasolla – kävi ilmi, että muutosidea oli syntynyt, kun eräs työntekijä oli antanut kriittistä palautetta asiakaspalvelusta. Innostin johtajaa aloittamaan puheensa tuon työntekijän tarinalla (anonyymisti): miten palaute saatiin, miltä se tuntui ja miten se sysäsi liikkeelle muutoksen. Sitten hän rakensi puheen rungon ongelma–ratkaisu–tulevaisuus -mallilla. Lopussa hän jopa siteerasi tuota työntekijää: “Hän sanoi: ‘Meidän on voitava tehdä työmme paremmin.’ Ja juuri siksi teemme tämän muutoksen.” Puhe sai valtavan hyvän vastaanoton, monet työntekijät kertoivat sen olleen paras johdon puhe vuosiin. Miksi? Koska siinä oli selvä tarina ja dramaturgia: ongelma konkretisoitiin, ratkaisu esitettiin, ja lopussa visioitiin parempi tulevaisuus. Rakenne ja draama tekivät viestistä vaikuttavan.

Käytännön työkaluja

Konkreettisena työkaluna puheen rakentajalle toimii puurakenne tai mind map. Kirjoita ensin ylös puheesi ydinviesti yhdessä lauseessa – mitä haluat kuulijan vievän mukanaan? Sitten mieti 2–4 alateesiä, jotka tukevat tätä viestiä. Näille kullekin kehitä tarvittaessa alakohtia: esimerkiksi tarina, dataa, esimerkki. Sitten järjestä nämä loogisesti: mikä tulee ensin, mikä seuraavaksi? Muista sillata osiot toisiinsa (“Kun olemme nähneet ongelman X, siirrytään pohtimaan ratkaisua Y…”). Tarkista lopuksi, että alku virittää aiheen ja loppu paketoi sen. Tämän jälkeen harjoittele puhetta muutaman kerran – huomaat, kulkeeko rakenne luontevasti vai pitääkö jotain viilata.

Puheen rakenne ja dramaturgia voivat kuulostaa teknisiltä yksityiskohdilta, mutta ne ovat erottamaton osa hyvää esiintymistä. Jopa kaikkein spontaanimman oloisilla puhujilla on yleensä selkeä käsikirjoitus taustalla; he vain esittävät sen rennon oloisesti. Toisaalta liika käsikirjoitus ilman heittäytymistä voi tehdä puheesta elottoman. Siksi kannattaa nähdä vaivaa rakenteen hiomiseen, jotta voi sitten esiintymistilanteessa luottaa siihen ja keskittyä yleisön kanssa olemiseen.

Jos haluat syventää taitojasi puheiden rakentamisessa, suosittelen perehtymään retoriikan klassikoihin ja nykyaikaisiin puhujamestareihin. Analysoi esimerkiksi Martin Luther Kingin “I Have a Dream” -puhe: huomaatko, miten taitavasti se rakentuu visioivaan huipennukseen? Tai katso Steve Jobsin tuotelanseerauksia – jokainen on tarina sinänsä, jossa jännite kasvaa kohti “One more thing” -hetkeä. Oppia ikä kaikki, ja malleja tutkimalla voit löytää omaan käyttöösi sopivia rakenteita.

Esiintyminen on taidetta

Puheen kirjoittaminen on palapeli, esiintyminen on taidetta. Kun palapelin palat – rakenne, rytmi, draama – loksahtavat kohdalleen, puhuja voi keskittyä itse taiteeseen eli läsnäoloon ja reagointiin. Silloin syntyy puhe, joka koskettaa ja jää mieleen.

Varaa meiltä puhuja tilaisuuteesi – rakennetaan yhdessä tilaisuudestasi timanttinen kokonaisuus, joka pitää yleisön otteessaan ensi sanoista viimeiseen aplodiin!